Mitkä ovat vaatimukset uuden kaivoksen perustamiselle Suomessa? Mitä lupia tarvitaan? Miten ympäristöä suojellaan? Keihin vaikutus kohdistuu ja konsultoidaanko asianomaisia?

Palaa navigointiin

LUPAPROSESSI

Suomessa kaivoslain (621/2011) mukaisena lupa- ja valvontaviranomaisena toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Kaivosasioita hoidetaan Tukesin Helsingin ja Rovaniemen toimipisteissä. Tukes ratkaisee kaivoslain mukaisia oikeuksia ja lupia koskevat hakemukset sekä ylläpitää kaivosrekisteriä. Vuonna 2011 uudistettu kaivoslaki (621/2011) säätelee malminetsintää, kaivostoimintaa ja kullanhuuhdontaa harjoittavien oikeuksia ja velvollisuuksia toiminnan aloitusvaiheessa ja sen jatkuessa, sekä toiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä. Laki on laadittu vastaamaan kestävän käytön ja kehityksen periaatteita ja se ottaa huomioon niin malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytysten varmistamisen kuin ympäristönäkökohdat, kansalaisten perusoikeudet, maanomistajien oikeudet ja kuntien vaikuttamismahdollisuudet.

Suomen kaivoslain mukainen lupaprosessi jakaantuu kolmeen osaan.

Varausilmoitus antaa hakijalle oikeuden varata alue malminetsintälupahakemuksen valmistelua varten. Ilmoitus tehdään kaivosviranomaiselle. Varaus ei oikeuta malminetsintään, mutta tuottaa etuoikeuden malminetsintälupahakemuksen jättämiselle.

Malminetsintälupa antaa oikeuden tutkia geologisten muodostumien rakenteita ja koostumusta lupa-alueella. Myös muita kaivostoimintaa valmistelevia tutkimuksia ja malminetsintää esiintymän paikallistamiseksi sekä sen laadun, laajuuden ja hyödyntämiskelpoisuuden selvittämiseksi voi tehdä lupaehtojen mukaisesti. Etsintäalueelle saa rakentaa tai siirtää tarpeellisia väliaikaisia rakennelmia ja laitteita. Malminetsintälupa ei anna oikeutta malmiesiintymän hyödyntämiseen, mutta se antaa luvanhaltijalle etuoikeuden kaivosluvan hakemiseen. Malminetsintälupa ei rajoita alueen omistajan oikeutta käyttää aluettaan tai määrätä siitä.

Kaivoslupa antaa oikeuden kaivoksen perustamiseen ja kaivostoiminnan harjoittamiseen. Se oikeuttaa hyödyntämään kaivosalueella tavatut kaivosmineraalit*, kaivostoiminnassa sivutuotteena syntyvän orgaanisen ja epäorgaanisen pintamateriaalin, ylijäämäkiven ja rikastushiekan sekä muut kaivosalueen kallio- ja maaperään kuuluvat materiaalit. Lisäksi kaivoslupa oikeuttaa malminetsintään kaivosalueella. Kaivostoiminta vaatii myös erillisen kaivosturvallisuusluvan, jonka myöntää Tukes.

* kaivoslain (621/2011) mukaisia kaivosmineraaleja ovat: 1) alkuaineista aktinium, alumiini, antimoni, arseeni, barium, beryllium, boori, cesium, elohopea, fluori, fosfori, gallium, germanium, hafnium, hopea, indium, iridium, kadmium, kalium, kalsium, koboltti, kromi, kulta, kupari, lantanoidit, litium, lyijy, magnesium, mangaani, molybdeeni, natrium, nikkeli, niobi, osmium, palladium, platina, radium, rauta, renium, rikki, rodium, rubidium, rutenium, seleeni, sinkki, skandium, strontium, tallium, tantaali, telluuri, tina, titaani, torium, uraani, vanadiini, vismutti, volframi, yttrium ja zirkonium ja näitä alkuaineita sisältävät mineraalit; 2) mineraaleista andalusiitti, apatiitti, asbestimineraalit, baryytti, bauksiitti, bentoniitti, berylli, dolomiitti, flogopiitti, fluoriitti, grafiitti, granaatti, ilmeniitti, kalsiitti, kaoliini, korundi, kvartsi, kyaniitti, leusiitti, maasälpä, magnesiitti, muskoviitti, nefeliini, oliviini, pyrofylliitti, rutiili, sillimaniitti, skapoliitti, talkki, timantti, vermikuliitti, wollastoniitti ja muut jalokivet; 3) kivilajeista marmori ja vuolukivi.

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY (YVA-PROSESSI)

Kaivostoimintaa säätelee kaivoslain lisäksi muu lainsäädäntö. Samaan aikaan malminetsintä- ja kaivoslupien hakemisen kanssa toimijan on käynnistettävä ympäristövaikutusten arviointimenettely, josta on säädetty laissa (252/2017).

YVA-prosessin tarkoituksena on selvittää toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ympäristöön, terveyteen, elinoloihin, viihtyvyyteen, yhdyskuntiin ja tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. tunnistetaan, arvioidaan ja kuvataan tiettyjen hankkeiden todennäköisesti merkittävät ympäristövaikutukset ja kuullaan viranomaisia ja niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea YVA-prosessissa toimijan, valtion ja kuntien viranomaisten sekä maakuntaliiton on oltava keskenään yhteistyössä. Yhteysviranomaisena toimii ELY-keskus.

YVA-menettely käsittää arviointiohjelman ja arviointiselostuksen laatimisen, niistä tiedottamisen ja kuulemisen, yhteysviranomaisen tarkastelun edellä mainituista sekä lausunnon ja perustellun päätelmän hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Nämä tulee sisällyttää lupaan. Jos arviointiselostus on puutteellinen, voi toiminnanharjoittaja täydentää sitä ennen perustellun päätelmän tekemistä.

MAANKÄYTTÖ JA KANSALLINEN MERKITYS

Kaivostoiminta käyttää suuria maa-alueita ja vaikuttaa alueeseen pitkälle tulevaisuuteen. Jälkikäsittely ei koskaan voi palauttaa maata täysin entiselleen. Kaivostoimintaa on harjoitettu pohjoismaissa tuhansia vuosia, ja muuttuneella maisemalla sekä vesistöpäästöillä on molemmilla vaikutuksensa moniin paikkoihin. Kun kaivos perustetaan, maa-alueeseen liittyy monia intressejä. Ne voivat olla mitä tahansa tuulivoimasta ja metsänhoidosta poronhoitoon ja turismiin. Esimerkiksi Ruotsissa eri intressitahot voidaan määritellä kansallisesti merkittäviksi. Malmiesiintymät ovat yksi luokka kansallisesti merkittäviä maankäyttökohteita. Suomessa ja Norjassa tällaista kansallista merkitystä ei ole säädetty laissa.